Käsite määritelmässä ABC

Vuosisadan Ateenassa V a. C luotiin ensimmäinen organisaation muoto politiikka jossa ihmiset osallistuvat kaupungin päätöksentekoon. Kokoontumisjärjestelmän kautta ateenalaiset ehdottivat lakeja, ja näin ollen kansan tahto oli se, joka määritteli politiikan. Tämä malli sai nimen demokratia, sana, joka muodostuu kahdesta termistä: "démos" tarkoittaa "ihmisiä" ja "cratos" tarkoittaa "hallitusta tai valtaa".

Demokratian ajatuksen filosofiseksi perustelemiseksi oli tarpeen miettiä kahta ajatusta tai periaatetta: isonomiaa ja isegoriaa.

Isonomian ajatuksen analysointi Ateenan demokratian yhteydessä

Etuliite "iso" tarkoittaa "yhtä" ja juuri "nomos" tarkoittaa "laki tai sääntö”. Tällä tavalla Ateenan demokratian yhteydessä ymmärrettiin, että kaikki kansalaiset olivat tasavertaisia ​​lain edessä. Tällä periaatteella he vastustivat aikaisempia aristokraattisia ja monarkistisia järjestelmiä, joissa harvoilla oli oikeudellisia etuoikeuksia, kun taas enemmistöllä puuttui niistä.

Ateenan demokratiassa johtajuutta poliittinen ei ollut enää kysymys perintö tai sukulinjan, koska tärkeätä oli yksilön kyky vakuuttaa muut kokouksissa. Jotta tämä olisi mahdollista, tarvittiin kaksi uutta ideaa: olemme kaikki yhdenvertaisia ​​lain (isonomian) edessä ja meillä kaikilla on oikein äänestää (isegoría).

Ateenalaisille demokratia oli järkevää vain, jos kunnioitettiin isonomian periaatetta eli kaikkien kansalaisten oikeudellista tasa-arvoa

Tässä vaiheessa on huomattava, että kaikkia ateenalaisia ​​ei pidetty kansalaisina, koska naiset, orjat ja ulkomaalaiset eivät kuuluneet tähän ryhmään.

Se, että kaikilla kansalaisilla oli yhtäläiset oikeudet, ei ollut kaikkien hyväksymä asia. Filosofi Platon vastusti demokratiaa ja siten isonomiaa, koska hän ymmärsi, että vain älylliset eliitit (filosofit) olivat päteviä käyttämään valtaa.

Aristoteles arvosteli myös demokratiaan liittyviä ihanteita, koska ne edistivät demagogiaa ja korruptiota.

Isonomian periaate voi pysyä paperilla

On totta, että tasa-arvo kaiken lain edessä on tunnustettu oikeus nyky-yhteiskunnassa. On kuitenkin runsaasti esimerkkejä siitä, että muodollinen demokratia lopulta määrittelee poliittisen järjestelmän, jossa tasa-arvo on yksinkertaisesti a aieselvitys tai suoraan fiktio (asiakassuhde ja nepotismi ovat kaksi suuntausta, jotka ovat suoraan vastoin tasa-arvo).

Tästä syystä jotkut politologit ja filosofit ehdottavat demokratian muodollisen tasa-arvon ihanteiden voittamista osallistavamman poliittisen mallin kautta, jossa tasa-arvoinen oleminen lakkaa olemasta jotain muodollista ja siitä tulee jotain todellinen. Tässä mielessä ehdotetaan kahta visiota, joilla pyritään uudistamaan kansalaisuus julkisessa elämässä: osallistava demokratia ja neuvotteleva demokratia.

Fotolia-valokuvat: Kulichok / Oleksandr Moroz