Kielellisen monimuotoisuuden määritelmä

Ajattelemme hetkeksi planeettamme. Miljardien asukkaiden joukossa kaikki puhuvat joitain Kieli jonka kautta he kommunikoivat puhujayhteisössä. Kieliä on tuhansia, ja se on suuri vaihtelu monimuotoisuuskielitiede.

Kielet eivät ole staattisia kokonaisuuksia, mutta ne ovat eläviä ja dynaamisia todellisuuksia. Itse asiassa kielet kehittyvät ja jopa häviävät. Näin oli latinan kanssa, joka oli Rooman valtakunnan kieli, joka kehittyi eri muunnelmiin asti tullut uusi kieli, kuten ranska, espanja tai italia, jotka kaikki juurtuvat latinan kieli.

Jokaisella kielellä on puhujayhteisö, sanasto ja tapa ilmaista todellisuutta. Kaikki nämä tekijät Ne ovat muuttuvia ja muuttuvat ajan myötä, minkä vuoksi myös itse kieliä muokataan. 2000-luvun espanja ja puhuttu Espanjassa Keskiaika Heillä on yhteisiä elementtejä ja myös suuria eroja, koska samat sanat saavat uusia merkityksiä.

Kielellinen monimuotoisuus on yksi kielitieteilijöiden, tutkijoiden ja analyytikkojen tutkimuksen aiheista. Yksi kiistanalaisimmista näkökohdista on

rinnakkaiseloa enemmän kuin yhtä kieltä käyttävän yhteisön asukkaiden keskuudessa. Tämä monimuotoisuus on kiistanalainen lähde, kun yhtä kieltä käyttävä ryhmä yrittää pakottaa itseään eri kielellä kommunikoiville. Eri kielillä toimivien ryhmien välinen kilpailu on maailmanlaajuista ilmiötä, ja se on jatkunut muinaisista ajoista lähtien.

Kaksi tai useampia kieliä voi esiintyä rinnakkain ilman konflikteja, vaikka toinen olisi enemmistö ja toinen tai muut eivät. Kielellinen monimuotoisuus ei välttämättä tarkoita vastakkainasettelua. Se voi olla myös syy kulttuurin rikastumiseen. Tätä ilmiötä esiintyy joissakin suurissa kaupungeissa, kuten New Yorkissa, jossa enemmistön kieli, kuten englanti, jakaa saman tilan kiinan, espanjan tai venäjän kanssa.

Samalla kielellä esiintyy myös ajatus kielellisestä monimuotoisuudesta. Espanjan kielellä on paljon erilaisia ​​käännöksiä, ilmaisuja tai aksentteja, ja perulainen suoriutuu täydellisesti meksikolaisen kanssa, vaikka jotkut sanat aiheuttavat sekaannusta. Kielen jakaminen tarkoittaa, että on yhtäläisyyksiä ja myös eroja. Joistakin kielellisistä lähestymistavoista puolustetaan ajatusta kielimuunnosten yhdistämisestä ja ehdotetaan puhujille vakiomallia. Tämä suuntaus esiintyy tiedotusvälineissä viestintä, jossa kieltä vältetään paikalliselta tai murreelta. Muut kielelliset lähestymistavat katsovat, ettei vakiomuotoa tulisi asettaa muille, ja kutakin muunnosta on käytettävä täysin vapaasti.

Kielellinen monimuotoisuus keskustelu ja kiistan aihe osoittaa, että ihmisten välinen viestintä on pysyvää konflikti; Se on vastakkainasettelun lähde ja samalla sama monimuotoisuus rikastuttaa meitä. Ja ei pidä unohtaa, että nykyään keksittiin uusi kieli (esperanto) tarkoituksella, että ihmiskunnalla olisi yhteinen kieli. Ehdotus epäonnistui, koska haluamme varmasti asua Babelin tornissa.

Kielellisen monimuotoisuuden aiheita