Määritelmä kirjallinen kallo

Kuolleiden päivän yhteydessä meksikolaiset ovat järjestäneet hyvin ainutlaatuisen juhlan. Siinä muistetaan rakkaansa, mutta se ei ole surullinen ja melankolinen matka. Itse asiassa on väriä, hauskaa ja huumoria. Kirjallisuuskallot tai kallot ovat ilmeinen esimerkki asenne elintärkeää meksikolaisille kuoleman edessä.

Aito meksikolainen kirjallisuuslaji

Tähän ehdotukseen ei sovelleta a Muoto spesifinen, koska vaikka se on sävellys jakeessa, säikeiden ja riimin määrä on täysin ilmainen. Kaikilla heillä on kuitenkin ironinen ja humoristinen ainesosa. Sen todellinen merkitys voidaan ymmärtää vain Meksikossa kuolleiden päivän puitteissa, ja tämän soveltamisalan ulkopuolella se voi olla loukkaavaa ja sopimatonta.

Se on ilmentymä erittäin suosittu kirjallinen taide, vaikka kuuluisat luojat ovat kirjoittaneet joitain kalloja. Monet näistä sävellyksistä käsittelevät ajankohtaista aihetta tai liittyvät julkishenkilöön. Tässä mielessä kirjallinen pääkallo täyttää sosiaalisen tehtävän: ilmaista sosiaalinen ja poliittinen katkeruus pahalla ja ilman draamaa.

Joskus tämä sukupuoli kirjallisuus palvelee perheenjäsenen tai a ystävä menehtyi. Voidaan sanoa, että se on kuin sympaattinen epitaafi ilman hautakiveä. Tämä koostumus esiintyy usein sanomalehdissä ja aikakauslehdissä, ja sen mukana on kuva, yleensä catrina.

Vaikka kirjallisen kallon sisältö on kevytmielinen ja täynnä pahaa, taustalla se sisältää pohdinnan elämän lyhytaikaisesta ulottuvuudesta.

Kallot syntyivät hyvin erityisessä historiallisessa yhteydessä: Meksikon itsenäistymisen jälkeen

1800-luvun puolivälissä jotkut kirjailijat alkoivat pilkata kirjallisuus hautaustoimisto, joka liittyy varakunnan uskontoon. Tällä tavoin runoissa oli ensimmäisessä vaiheessa ainesosa kirjallisuuskriitikoista perinne Espanjan kieli katsottiin pompoiksi ja hautajaisiksi, ja uusi sävellys perustui nimenomaan huumoriin ja pahuuteen).

Alun perin heitä sensuroitiin, koska heitä pidettiin loukkaavina ja koska Meksikon yhteiskunnan katolisesta näkökulmasta ymmärrettiin, että huumori ja kuolema olivat ristiriidassa keskenään. Alkuperäisestä haluttomuudesta huolimatta uudesta kirjallisuuslajista tuli niin suosittu, että sensuuri katosi vähitellen. Koko 19. vuosisadan kallot saivat sosiaalisen kritiikin painopisteen ja politiikka.

Tällä hetkellä tämä ilmaisu Kirjallisuus on suosittu meksikolaisten perinne.

Kuvat: Fotolia - olgaosa / fyb