Esimerkki journalismista: artikkeli

Artikkelissa analysoidaan ja arvioidaan uutisia; asiantuntijat kirjoittavat sen huolella. Se käsittelee monipuolisimpia aiheita: tieteellisiä, filosofisia, kirjallisia ja niin edelleen. Se on yleensä noin 600 sanaa pitkä. Hyvä kolumnisti ilmaisee sanomalehden avustajana mielipiteensä päivän erilaisista ongelmista - kansallisista ja kansainvälinen ^ - tai missä tahansa muussa valitsemassasi asiassa, kulttuurisella, selkeällä, täsmällisellä, esteettömällä tavalla ja tarkasti tuomio. Aivan kuten toimituksellinen kirjoittaja tekee, vaikkakin lyhyesti.
Huomautan alla Agustín Yáñezin artikkelista "Kieliongelmat, vastakkainasettelu Meksikossa", joka ilmestyi Excelsiorissa 7. joulukuuta 1974.
"Meksikon kulttuuriseminaarin äskettäisen kansalliskokouksen hyväksymien päätöslauselmien yhteensovittaminen kieli korkeimpana kulttuuriarvona kahden Meksikon akatemian järjestämän Encuentron kanssa, jotka pidettiin Meksikossa vuonna menneisyydessä; Toisaalta viimeisillä matkoilla Karibian ja Etelä-Amerikan maihin, joissa molemmat ohjelmat on lähetetty, kuullut yksimieliset pohtivat kommentit saavat meidät muistamaan ne ja käyttämään niitä Suurimman kulttuurivaran lipun alla: kielemme kieli, uusimpien henkisten käsitysten, piilotetuimpien tunneliikkeiden ja avoimien julistusten kantaja. Tahtoa.

Motivaattisesti kohtaamiset aloitettiin jokaisen kulttuurin pääteemalla: kielellä.
260 miljoonan miehen puhuman kielen valtava ecumene oli edustettuna sen eri rajoissa, ja ilmaisuvoimaa etsittiin sitä vastoin maantieteellisten, historiallisten, poliittisten ja sosiologinen.
He jakoivat vuoropuhelussa Dámaso Alonso, Espanjan akatemian johtaja; Germán Arciniegas, kolumbialainen; Atil Dell Oro Maini Argentiinasta; Aurelio Tió, Puerto Ricosta; Samuel Arguedas, Costa Ricasta. Tahattomista syistä Emeterio Barcelón ja Ángel Hidalgo Filippiinien akatemiasta eikä Arturo Uslar Pietri venezuelalaisesta eivät osallistuneet vieraille, jotka olivat luvanneet osallistua.
Lukuisat kysymykset juoksivat vilkkaalla, sujuvalla spontaanilla, hyppäämällä toisiltaan, kiertäen niitä vaatimattomasti, laajentamalla niitä ja kiirehtimällä niitä:
- Onko kieli, joka on yhdistänyt meidät, yleensä jakamaan meidät?
- Onko espanjan kieli vaarassa?
- Espanjan kielen yleisen sanakirjan puutteet.
- Onko kieli ihmisten, kirjailijoiden, tutkijoiden työtä? "Miksi nuoret keksivät oman kielensä?"
"Mitä varten akatemiat ovat?"
- Kuinka espanjan kielen opetuksen pitäisi olla?
Aikaisemmista kysymyksistä yleisimpiä aiheita ovat kielten yhtenäisyys ja monimuotoisuus sekä espanjankielen nykyaikaiset riskit. Tässä on yhteenveto osallistujien mielipiteistä:
- Kieltä uhkaavat vaarat ovat monet; mutta sillä on niin paljon elinvoimaa, että se voi kohdata heidät voitokkaasti vuosisatojen ajan. Välitön vaara, jota meidän on tarkasteltava huumorilla ja mielihyvällä, on sanastomme kasvun vaara, jota elämä vaatii: substantiivit, tieteelliset ja tekniset sanat, verbit. (Dámaso Alonso.)
- Enemmän kuin erottaminen, espanjan kieli yhdistää meitä tänään. (Germán Arciniegas.)
—Kielemme on perusrakenteissaan yksi ja sama, mukaan lukien ne, jotka käyttävät sitä koko Espanjan niemimaan leveydellä; Espanjan ja Amerikan kansojen, Filippiinien ja sefardien ääriin. Tietysti on sanoja, sanontoja, ilmaisevia vivahteita, erilaisia ​​syntaktisia muotoja paitsi maittain, jopa alueellisesti, kuten Espanjan maakunnissa tai pohjoisesta etelään Meksikossa; ja jopa saman kaupungin sosiaalisissa kerroksissa. Lisää tänään, että paitsi espanjan kieltä, myös kaikkia maailman eläviä kieliä käytetään mielenosoituksena, että vääristää, yrittäen siten julistaa ennennäkemättömän median halua, mikä merkitsee ydinmuutosta kielitiede. (Agustín Yáñez.)
Ei vain tämän päivän nuoret, vaan kaikkien aikojen hermeettiset ryhmät yrittävät puhua yksinomaisia ​​kieliä oletettavasti salaperäinen tai pedanttinen / Ei kukaan ole riski, koska sen lisäksi, että ne ovat alakohtaisia, ne ohimenevyys.
Kieli syntyy ihmisiltä, ​​se tunkeutuu, löytää kiinnittymisen kirjailijoiden, puhujien, poliitikkojen, eri ammattien miesten seuraamuksiin. Ongelmaa ei olisi, jos kyseessä olisi yksi kansalaisuus; mutta kun puhetta hajautetaan kahdessakymmenessä kaupungissa, jotka ovat monipuolisia useilla alueilla, lähinnä ilmaisutarpeiden tulvan alla sentimentaalinen, näennäisesti siirtämätön mielestä mieleen, kuinka arkaaista kieltä on hillittävä palvelemaan nykyisiä vaatimuksiamme, henkilökohtainen? "