Kirjallisen työn lisäosat

Kirjoitustyypistä riippuen on muitakin elementtejä, jotka täyttävät erilaiset toiminnot - jotkut luonteeltaan käytännöllinen, muu esteettinen, kaavamainen tai yksinkertaisesti rutiini - mutta jotka eivät vaikuta työmaa. Niiden pohjalta on helppo päätellä, että ne voivat sisältyä johonkin mainituista olennaisista osista. Ne ovat seuraavat:
a) Aiemmat tiedot Joissakin kirjoituksissa, kuten kirjeissä, raporteissa, muistioissa, todistuksissa, ilmoituksissa ja muissa vastaavissa, osa tai kaikki näistä tiedoista tallennetaan yleensä:
1. Paikan nimi, josta se on kirjoitettu: se on esitettävä enemmän tai vähemmän tarkasti suhteessa kaupunkiin, kaupunkiin, piiriin, vyöhykkeeseen tai osavaltioon ja kansakuntaan, sen lähi- tai kaukokohteen mukaan, joka kirjoituksella on (esimerkiksi: vain León laitetaan, jos kirjoitus menee johonkin paikkaan Guanajuaton osavaltiossa; Kirjoitetaan León, Gto., Jos se menee johonkin Meksikon tasavallan osavaltioon; mutta Leon, Guanajuato, Meksiko on kirjattava, kun kirjoitettu lähtee maasta).

2. Päivämäärä: se on määritettävä espanjalaisen käytännön mukaan tässä järjestyksessä: päivä, kuukausi ja vuosi. On suositeltavaa, että kirjoitat sen kokonaisuudessaan vastaavien prepositioiden ja pienten kirjainten kanssa selkeyden ja oikeellisuuden vuoksi (25. elokuuta 1975). Joillakin Meksikon alueilla edelleen vallitseva tarpeeton ja vanhentunut käyttö on hylättävä: "... 25. elokuuta 1975 ", ilmeisistä syistä nykyaikaiseen käytännöllisyyteen.
3. Vastaanottajan nimi ja viitteet: Kirjoittamisen kohteena olevan henkilön tai henkilöiden täydellinen nimi, mutta myös heidän nimensä ja tehtävänsä tallennetaan. Liiallisia muodollisuuksia, kuten "Mr. Doctor Don ..." (vähennetty tohtoriksi) tai "Mr. Graduate and Master ..", on vältettävä. "(tällöin valitaan edustavimpana pidetty otsikko - olkoon se valmistunut tai päällikkö - ja se kirjoitetaan ilman tarpeetonta" herraa "). On kätevää sijoittaa sijainti nimen eteen tällä tavalla: "Herra... ., Ing. N. N. "Kun vastaanottaja on yritysyhteisö, yksikön nimi merkitään persoonattomasti (ilman" herrat ", joita jotkut käyttävät) tai muoto:" Herrat jäsenet.. "(tai mikä tahansa vastaava, jos he ovat kumppaneita, jäseniä, johtajia jne.). -
On olemassa meksikolainen tapa, joka sen sijaan, että helpottaisi, yleensä vaikeuttaa kirjoituksen rakennetta: ohjaa kirjoittaminen vastaanottaja (yleensä joku, jolla on korkea hierarkia, tai laitos tai kauppahalli) ja aseta tämä kirjoitus erikseen: "Herra N.: n huomio N. ", ymmärtäen, että tämä mies on ensimmäinen viestinnän vastaanottaja. Tämän kaksinaisuuden myötä syntyy vakavaa haittaa perustaa psykologinen perusvoima kirjoitukseen: mihin lukijan tulisi sopeuta toimittaja, kun hän on tuntenut hänen omaleimaisuutensa, koskettamaan sisustuselementtejä, jotka helpottavat hänen tehokkuuttaan kirjoitettu?... Tällöin logiikka neuvoo valitsemaan jommankumman näistä kahdesta polusta: a) luopuminen tästä epäsuorasta välittäjästä, jos hänen roolinsa ei anna hänelle valtaa. kirjeen sisältöä koskeva päätös tai valinta, tai b) ohjaa kirje hänelle, jos hänellä on riittävät valtuudet, ja pyytää häntä nostamaan se tosi vastaanottajalle. Molemmissa tilanteissa vastaanottaja on yhtenäinen, ja kirjoituksen ilmaisuelementeillä voi olla tarvittava sopeutumiskyky.
4. Kirje määräpaikka: täydelliset tiedot vastaanottajan osoitteesta (katu, numero, kaupunki, osavaltio ja maa, samoilla rajoituksilla, jotka ilmoitamme lähtöpaikalle), kun kirje lähetetään postitse tai postitse epäsuora. Jos toimitetaan suoraan, riittää, että ilmoitetaan "vähimmäispaikan" nimi, jossa vastaanottaja sijaitsee (laitos, huollettavuus, hotelli, yritys jne.).
5. Toimitustapa: joissakin tapauksissa on ilmoitettava muodossa, jolla kirje toimitetaan vastaanottajalle suoraan (sijoittamalla "Present", "Office" tai vastaavia ilmaisuja) tai välittäjien kautta ("Mr. ").
b) Otsikko Se on johdanto- tai kutsusanojen joukko, jolla muodollisuuden mukaan - vakiintuneet, tietyt viralliset asiakirjat, testamentit, muistomerkit, täytäntöönpanokelpoiset, julistavat ja Samankaltainen. Kirjeissä se yleensä ottaa hoidon nimen, lähinnä silloin, kun se on vastaanottajalle omistettu kohteliaisuuden tai erottelun kaava. Nykyaikaisessa kirjeenvaihdossa se on menettänyt kaikki jäljet ​​tyhjistä pommituksista (kuten "Suurimmasta kunnioituksesta ja kunnioituksesta", "Eniten korkea ja arvostettu arvostus "ja muut) noudattamaan tasaisempia ja realistisempia ilmaisuja (kuten" arvostettu lääkäri "tai" hyvä Herra "). Virallisen tai ei kovin henkilökohtaisen viestinnän yhteydessä on suositeltavaa poistaa hoito (joka voi sisällöltään sisältyä kirjoituksen ensimmäinen kappale), suositus enemmän kuin pakottava, lähinnä niille, jotka edelleen käyttävät yhdistettyä kieliopillista idiotismia ja looginen "Very Sir", jonka isovanhempamme ovat luoneet hämärtyneelle lukijalle, joka on holtiton kutsua "hyvin sir", ja vielä enemmän "Oma".. .
c) Epigrafi Es - itse kirjoituksen ulkopuolelle sijoitettu kirjoitus, cpmó
otsikko. Sisältää yhteenvedon, kommentin tai selityksen aiheesta; joskus se on kirjoittajan inspiroiva lainaus tai lause tai joka edistää lukijan pohdintaa. Sen ominaispiirteet ovat: lyhyyys, riittävyys ja syvyys.
d) Jäähyväiset Jotkut kirjoitustyypit - erityisesti kirjeet ja muistiinpanot
hallinnollinen tai muodollinen - päättäkää hyvästit tai tervehdys kappaleella, ikään kuin se olisi henkilökohtainen tapaaminen. Joskus se sisältää kiitollisuutta, toivoa, nopeussuosituksia tai lisäpyynnön (sinun täytyy ole varovainen näissä tapauksissa hakkeroidun gerundin yleensä väärin tai kirjallisuuden vastaisesti: "Kiitos.. . "," Odottaa.. . "," Suosittelen sinua.. . "," Anelen sinua.. . "," Kerjääminen... . ", joka voidaan korvata kaikissa tapauksissa henkilökohtaisilla verbeillä:" Arvostan.. .", "Odotamme... "," Minä suosittelen.. .", "Pyydän... "," Pyydämme heitä.. ."). Monet ihmiset, ennen kuin sanotaan hyvästit "kuivumaan", edeltävät sellaisen kappaleen tervehdystä, joka on ehdottomasti tyhjäkäynnillä tai tarpeeton ("Ei muita erityisiä", "Ei enää tällä hetkellä", "Ei muita tehtäviä viite".. .). Lisäksi meidän on toistettava tässä kehotuksemme kiinnittää huomiota kaavojen rutiinikäyttöön tai asettaa lauseita, joilla ei ole pätevyyttä ja jopa merkitystä (kuten "Turvallinen palvelijasi"). "Toistan teistä", "Olen aina sinun", "Helläsi".. .). Nykyään synteesin ja yksinkertaisuuden äärimmäisen halun vuoksi tervehdys tiivistetään usein yhdeksi adverbiksi: "Ystävällisin terveisin", "Sydämellisesti", "Hellästi". Uskomme, että tässä - kuten niin monissa inhimillisissä näkökohdissa - on tarkoituksenmukaista edistää niin laajaa ja sitkeää valintaperustetta joka mahdollistaa sopivimpien tapojen valitsemisen jokaisessa mahdollisuudessa, jotta viestintä olisi miellyttävää ja toimiva.
e) Ennakkoallekirjoitus Joissakin tapauksissa välinen tapa säilyy
joka näyttää asettavan etusijalle sen henkilön, joka allekirjoittaa kirjeen enemmän: lisää kohtaan, joka osoittaa allekirjoittajan aseman, esimerkiksi Esimerkki: "Tuotantopäällikkö", "Tiedekunnan johtaja", "Kulttuuriasioista vastaava henkilö", jne. Nykyaikaisempi käyttö poistaa pommituksen ilmaisusta (muistuttaa "Nos, the King") ja vain mainitsee aseman f) Allekirjoitus Se on välttämätöntä kirjeenvaihdossa ja tietyissä asiakirjoissa
mainitsee. Pätevyysperiaatteen saavuttamiseksi sen on oltava käsin kirjoitettu ja täydellinen alkuperäisissä asiakirjoissa. Kopioinnin yhteydessä se aloitetaan yleensä yksinkertaisesti. Painettu allekirjoitus on perusteltu vain tietyntyyppisessä kirjeenvaihdossa tai kollektiivisessa kirjoittamisessa (kuten kirjeissä kiertokirjeitä, ilmoituksia tai yleisiä ilmoituksia, jotka jaetaan henkilökohtaisesti monille vastaanottimet). Tapauksissa, joissa yksi henkilö allekirjoittaa toisen, tämä on selvitettävä seuraavasti: allekirjoituksen alla korvaavan henkilön nimi, jota edeltävät nimikirjaimet tavanomainen: s. (kirjoittanut P.. (luvalla) tai s. s. (valtakirjalla).
g) Allekirjoituksen selventäminen Allekirjoittajan nimen selventäminen hänen kanssaan
Ammattinimike, jos sinulla on sellainen, on väistämätön vaatimus useimmissa allekirjoitetuissa asiakirjoissa, ilmeisistä käytännön syistä. Ainoastaan ​​henkilökohtaisen kirjeenvaihdon tapauksessa tai kun allekirjoittajan tiedot näkyvät kirjoituksen jossakin osassa, tästä selvennyksestä luovutaan.
h) PostScript Tällä latinalaista alkuperää olevalla sanalla (post datam: "
päivämäärä "- koska päivämäärä asetetaan ensin kirjoituksen loppuun), määritetään se, mikä lisätään jo tehtyyn ja allekirjoitettuun kirjeeseen. Se on perusteltua vain laiminlyönneissä, toissijaisissa selvityksissä tai viime hetken tiedoissa. Custom käyttää lyhennettä P. D. ennen näitä merkintöjä; P. käytetään myös. S. (post scriptum: "sen jälkeen, kun kirjoitettiin"), samalla merkityksellä. Moderni toiminnallinen mieli hylkää tämäntyyppisen antiikin, jäännöksen kulttuureista, jotka ovat tällä hetkellä yhteydessä.
i) Vale Vanhanaikainen kaava, latinalaista alkuperää, vastaa tervehdystä ja
hyvä toive kuten "Hei! "(se tarkoittaa tarkalleen:" Pysy terveenä "). Monet käyttävät termiä virheellisesti lisähuomautuksen lopussa merkinnällä "Se on pätevä" (mikä tarkoittaisi järjetöntä irtisanomista, koska ei olisi järkevää kirjoittaa jotain tyhjää).
j) Selittävät huomautukset Niiden tarkoituksena on lisätä tai selventää näkyviin tulevia tietoja
kirjallisesti. Kuten totesimme suhteessa kirjeiden jälkikirjaan, on välttämätöntä, että nämä muistiinpanot ovat tekstiä ovat täysin oikeutettuja sisällöllä, jotta ne ovat "luonnollisia" eikä niitä laiteta oikukas.
k) Liitteet o Ne ovat merkintöjä, joita käytetään tietyissä liitteissä olevissa asiakirjoissa - yleensä hallinnollisissa tai kaupallisissa - osoittamaan
tiedot liitetyistä tuotteista (asiakirjat, shekit, esitteet, näytteet jne.). Ne on merkitty lyhenteillä Adj. tai Ane. ja niistä on kiistaton hyöty todisteena ja valvonnalle lähetetystä.
I) Merkinnät Nämä ovat yleensä painettuja lisähuomautuksia, jotka täyttävät tiedotus- tai propagandatoiminnot. Kirjelomakkeet sopivat niiden väliin, kun ne tulostetaan paperin päälle. Sen riittävyys on sen toiminnallisuuden ja oikeellisuuden ilmeinen ehto.
m) Kirjelomakkeen sana, joka on johdettu vanhasta kalvosta = "muistaa", kielellämme se tarkoittaa "alustavaa merkintää, johon laitetaan vain olennainen ja tarkka". Lisäksi siinä ilmoitetaan "hänelle osoitetun kirjeen loppuun sijoitetun henkilön tai yrityksen nimi tai virka" ja myös "tämä sama nimi tai otsikko sijoitettu etusivun kärkeen "(mitä nykyaikaisessa yleisessä käytössä kutsutaan vastaanottaja). Meistä termiä käytetään ilmaisemaan "painetun henkilön, teollisuuden tai yrityksen nimi tai nimi kirjoituspaperin yläosassa ", johon muut tiedot, kuten osoite, puhelin, jne. Näiden merkintöjen käytöstä on tullut hyvin yleistä esteettisistä ja käytännön syistä.
n) Viite o Erityisesti hallinnollisissa ja kaupallisissa asiakirjoissa asia lähetetään yleensä oikeassa yläkulmassa muodossa
tiivistelmä, kirjoituksen yleinen sisältö tai syy sekä numeroihin, päivämääriin ja muihin tunnistemerkintöihin liittyvät tiedot. Koska se on erittäin hyödyllinen tekijä näiden kirjoitusten hallinnassa ja arkistoinnissa, siitä ei saisi puuttua asianmukaisissa tapauksissa. Sen perusedellytys on tarkkuus.
ñ) Tunnistetaan nimikirjaimet Joskus, tekstistä pois ja
Kirjoitetaan joitain kirjeitä, joiden tarkoituksena on tunnistaa kuka saneli, tilasi tai suoritti kirjoituksen. Ne ovat tavanomaisia ​​merkintöjä, joilla on kiistaton käytännön arvo.