Epäorgaanisen yhdisteen nimikkeistö

epäorgaanisten yhdisteiden nimikkeistö: Epäorgaaniset yhdisteet ovat kemiallisten alkuaineiden yhdistelmiä, joilla on tuotteena molekyylejä, joissa ne ovat yhdistävät suurimman osan kemiallisista alkuaineista, mutta niiden rakenteen perustana ei ole atomien hiili. Tämä ei tarkoita, että ei ole epäorgaanisia molekyylejä, joissa on hiiltä, ​​mutta että niillä ei ole orgaanisten molekyylien ominaisuuksia.

Koko historian ajan monille aineille on annettu erilaisia ​​nimiä, joista osa on säilynyt tähän päivään saakka. Tämä pätee esimerkiksi aineeseen, joka tunnetaan nimellä salfumán, suolahappo, merihappo tai muriatiinihappo. Aineella, joka on ollut tiedossa muinaisista ajoista lähtien, on ollut erilaisia ​​käyttötarkoituksia ja nimiä.

Edessä tämä kemiallisten yhdisteiden ja molekyylien nimien monimuotoisuus ja tarve yhtenäiset säännöt, jotka ovat hyödyllisiä kaikille tutkijoille, tutkijoille, opiskelijoille ja teollisuusyrityksille, vuonna 1919 IUPAC (Kansainvälinen puhtaan ja sovelletun kemian liitto

: Kansainvälinen puhtaan ja sovelletun kemian liitto), joka on nimien ja kemiallisten alkuaineiden symboleja sekä standardoida molekyylien ja yhdisteiden nimet kemikaalit.

IUPAC on hyväksynyt kaksi järjestelmää epäorgaanisten kemiallisten yhdisteiden nimeämiseksi, joita yhdessä perinteisen järjestelmän kanssa käytetään nykyään.

Perinteinen nimikkeistö:

Se on vanhin järjestelmä, tällä hetkellä sitä käytetään pääasiassa kaupassa ja joillakin perinteisillä teollisuudenaloilla. Käytä joitain päätteitä osoittamaan eroa samoista alkuaineista koostuvien aineiden välillä eri yhdistelmissä, käyttämällä alempien valenssien loppuliitettä –oso ja enemmän –ico korkea.

• Esimerkki: FeO: Rautaoksidi; Usko₂TAI₃: Rautaoksidi; Usko₃TAI₄: Rauta-rautaoksidi.

Varastonimikkeistö:

Laajalti käytetty suuressa osassa 1900-lukua, se käyttää roomalaisia ​​numeroita tunnistamaan samanlaisten rakenteiden yhdisteet, joissa jotkut alkuaineet reagoivat erilaisten valenssien kanssa.

• Esimerkki: FeO: rauta (II) oksidi; Usko₂TAI₃: Rauta (III) oksidi; Usko₃TAI₄: Rautaoksidi (II, III).

Stökiometrinen nimikkeistö:

Stökiometrinen nimikkeistö on uusin ja sitä käytetään pääasiassa tutkijoiden ja tutkijoiden keskuudessa, koska Rakenne on yksinkertaisempi käyttämällä numeerisia etuliitteitä, jotka osoittavat kunkin aineen atomien tai ionien määrän molekyyli.

• Esimerkki: FeO: rautaoksidi; Usko₂TAI₃: di-rauta- trioksidi; Usko₃TAI₄: Tri-rautatetraoksidi

Kemiallisten kaavojen kirjoittaminen.

Osana nimikkeistöä yhdisteen kemiallisen kaavan kirjoittaminen on kirjoitettava alkuaineiden tiettyä järjestystä noudattaen, ja myös sen lukeminen noudattaa sääntöä.

Eniten sähköpositiivisia elementtejä kirjoitetaan ensin ja viimeisenä elementit tai radikaalit, jotka toimivat elektronegatiivisella valenssilla.

Esimerkki: Vedyn tapauksessa, kun se yhdistyy epämetalliin muodostaen hapon, sillä on positiivinen valenssi, kun taas ei-metallilla on negatiivinen valenssi. Joten ensin kirjoitetaan vedyn symboli ja sitten kloorin symboli: H⁺ + Cl^– = HCI.

Hydridin tapauksessa vety vaikuttaa negatiivisella valenssilla ja metallilla on positiivinen valenssi, joten ensin kirjoitetaan metallielementti ja sitten Vety: Na⁺ + H^– = NaH

Radikaalin, kuten oksyhydriiliradikaalin (–OH) tapauksessa, se toimii aina negatiivisella valenssilla, joten se kirjoitetaan kaavan loppuun: Na⁺ + OH^– = NaOH

Lukutapa tapahtuu oikealta vasemmalle, eli elementti tai radikaali elektronegatiivinen antaa kyseessä olevan yhdistetyypin ja positiivinen radikaali komponentin joka vaikuttaa. Happojen tapauksessa nimi annetaan sen rakenteen mukaan, joten tämän säännön mukaan se nimetään elementin mukaan negatiivinen sähkö tai happo, ovat oikeita muotoja, vaikka on edullista nimetä se hapoksi, päättyen –Vedinen. Yllä olevissa esimerkeissä yhdisteillä on seuraavat nimet:

HCl = kloorivety ja kloorivetyhappo (tätä tulisi käyttää mieluiten).
NaH = natriumhydridi.
NaOH = natriumhydroksidi.
Suolan tapauksessa.
FeCl₃ = Rautakloridi (perinteinen), rauta II kloridi (varastot), rautatrikloridi (stökiometrinen)

10 Esimerkkejä epäorgaanisten yhdisteiden nimikkeistöistä:

1. H₂SW₄ (2 vetyatomia + sulfaatti-ioni [SO₄])
Perinteinen nimikkeistö: Vitrioliöljy, Vitriolihenki, Rikkihappo.
Varastonimikkeistö: Rikkihappo.
Stökiometrinen nimikkeistö: Rikkihappo.

2. Cu₂SW₄. (2 kupariatomia + sulfaatti-ioni).
Perinteinen nimikkeistö: vitrioli, kuparisulfaatti.
Varastonimikkeistö: Kuparisulfaatti I.
Stökiometrinen nimikkeistö: Dicobre-sulfaatti.

3. Cu₂SW₄. (2 kupariatomia + sulfaatti-ioni).
Perinteinen nimikkeistö: vitrioli, kuparisulfaatti.
Varastonimikkeistö: Kuparisulfaatti I.
Stökiometrinen nimikkeistö: Dicobre-sulfaatti.

4. CS₂. (hiiliatomi + 2 rikkiatomia).
Perinteinen nimikkeistö: hiilisulfidi.
Varastonimikkeistö: hiilisulfidi.
Stökiometrinen nimikkeistö: hiilidisulfidi.

5. NaOH. (natriumatomi + hydroksyyli-ioni).
Perinteinen nimikkeistö: Kaustinen sooda, natriumhydroksidi.
Varastonimikkeistö: natriumhydroksidi.
Stökiometrinen nimikkeistö: natriumhydroksidi.

6. Ba (OH)₂. (bariumatomi + 2 hydroksyyli-ionia).
Perinteinen nimikkeistö: bariumhydroksidi.
Varastonimikkeistö: bariumhydroksidi.
Stökiometrinen nimikkeistö: bariumdihydroksidi.

7. CuOH. (kupariatomi + hydroksyyli-ioni).
Perinteinen nimikkeistö: Kuparihydroksidi.
Varastonimikkeistö: kuparihydroksidi I.
Stökiometrinen nimikkeistö: kuparihydroksidi.

8. Cu (OH)₂. (kupariatomi + 2 hydroksyyli-ionia).
Perinteinen nimikkeistö: kuprihydroksidi.
Varastonimikkeistö: kuparihydroksidi II.
Stökiometrinen nimikkeistö: kuparidihydroksidi.

9. AuOH. (kultaatomi + hydroksyyli-ioni).
Perinteinen nimikkeistö: Auroushydroksidi.
Varastonimikkeistö: kultahydroksidi I.
Stökiometrinen nimikkeistö: kultahydroksidi.

10. Au (OH)₃. (bariumatomi + 3 hydroksyyli-ionia).
Perinteinen nimikkeistö: aurahydroksidi.
Varastonimikkeistö: kultahydroksidi III.
Stökiometrinen nimikkeistö: bariumtrihydroksidi.