Synoptisten evankeliumien määritelmä

Se viittaa Luukkaan, Matteuksen ja Markuksen kirjoituksiin ajatuksesta, että näiden kolmen välillä on yhteys visioita, tietojen seurauksia ja ristikkäistarinoita, jotka voidaan arvostaa suorittamalla a vertaileva. Tässä mielessä käytetään termiä synoptinen.

Lähestymistapa synoptiseen "ongelmaan"

vuonna Uusi testamentti kolme ensimmäistä kirjaa ovat evankeliumi Matteuksen mukaan, Markuksen mukaan ja Luukkaan mukaan. Niitä kutsutaan synoptisiksi, koska niissä kaikissa säilytetään sama rakenne ja hyvin samanlainen sisältö.

Raamatun kysymysten asiantuntijoiden mukaan tämä sattuma ei ole sattumaa ja tästä syystä syy uskotaan, että kolmen todistuksen on oltava peräisin samasta tekstikirjallisuuden- tai yhteisestä lähteestä. Tässä vaiheessa keskustellaan synoptisesta ongelmasta viitaten siihen, mikä voisi olla yhteinen elementti, josta Matteuksen, Markuksen ja Luukkaan evankeliumit ovat peräisin.

Teologian mukaan synoptista ongelmaa ei ole, koska kolme evankeliumia ovat peräisin Jumalan julkaisemasta sanasta. On kuitenkin olemassa "kirjallinen" ongelma:

päättää mikä teksti tai mikä suullinen lähde sisältää näiden evankeliumien alkuperäisen tiedon.

Neljä hypoteesia

G.-kriteerin mukaan E Lessing kolme evankelistaa nojautui arameaksi kirjoitettuun evankeliumiin, joka lopulta katosi.

Sekunti hypoteesi, puolustanut H. Koester väittää, että ennen Markusta oli toinen evankelista, jolla oli sama nimi, ja hänen työnsä toimi viitteenä tunnetulle Matteukselle, Luukkaalle ja Markukselle.

Kolmas vaihtoehto on puolustettu J. J Griesbach ja sen mukaan ensimmäinen evankeliumi oli Pyhän Matteuksen evankeliumi, joka toimi perustana kerronta San Lucasin ja San Marcosin käsitys (tämä käsitys perustuu uuteen testamenttiin kerättyyn tosiasiaan: Matteus oli suora Jeesuksen Nasaretilainen opetuslapsi).

Viimeisen selittävän hypoteesin mukaan, jonka protestanttinen teologi Christian Wiesse on pitänyt ja jonka tutkijat ovat hyväksyneet, alkuperäisiä lähteitä oli kaksi: Matteuksen ja Luukkaan todistus. Molemmilla evankeliumeilla olisi yhteinen kirjasinlaji, jonka tutkija nimesi sen Q-kirjaimella (Q on tässä tapauksessa lyhenne sanasta Quelle saksaksi, mikä tarkoittaa kirjasinta).

Hypoteesi Q, joka tunnetaan myös nimellä Evankeliumi Q tai Lähde Q, viittaa evankelistojen Matteuksen ja Luukkaan yhteiseen aineistoon lukuun ottamatta Markusta. Tämän käsityksen mukaan synoptisten evankeliumien sisältö liittyisi perinne ensimmäisten kristittyjen suullinen.

Kanoniset ja apokryfiset evankeliumit

Niin kutsutut kanoniset evankeliumit ovat niitä, jotka katolinen kirkko on virallisesti tunnustanut (jo mainitut kolme synoptiaa sekä Johanneksen evankeliumi). Kaikki nämä todistukset viittaavat suoraan tai epäsuoraan yhteyteen, jonka apostolit pitivät Jeesuksen Nasaretilaisen kanssa.

Apokryfiset evankeliumit ovat niitä, joilla ei ollut virallista katolisen kirkon tunnustusta ja jotka kirjoitettiin kanonisten jälkeisten jälkeen.

Kohteeseen marginaali Virallisesta tunnustamisestaan ​​katolisen kaanonissa nämä tekstit yrittävät antaa tietoa Nasaretilaisen Jeesuksen elämän näkökohdista, joita ei esiinny kanonisissa teksteissä.

Aiheet synoptisissa evankeliumeissa