Määritelmä nukleiinihapot
Sekalaista / / July 04, 2021
Kirjoittaja Florencia Ucha, lokakuussa 2013
Nukleiinihapot ovat polymeerejä tai makromolekyylejä, jotka koostuvat toistuvista monomeereistä, pienen molekyylipainon omaavat molekyylit, joita pidetään yhdessä kovalenttisilla sidoksilla, joita kutsutaan sidoksiksi fosfodiesteri.
On huomattava, että nämä pystyvät muodostamaan hyvin pitkiä ketjuja miljoonien monomeerien ollessa ketjuttuina. Nukleiinihappojen päätoiminnot ovat toisaalta tallentaa tiedot genetiikka elävän olennon ja toisaalta edellä mainitun genetiikan perinnöllisen siirron.
Sveitsiläinen biologi ja lääkäri Johan Friedrich Miescher löysi nukleiinihapot vuonna 1869. Saavutus koostui aineen eristämisestä nukleiini, konsepti, joka myöhemmin korvataan nukleiinihapoilla. On syytä mainita, että hetki, jolloin Miescher huomasi, että solun ytimissä läsnä oleva hapan aine, nukleiini, oli vahingossa, koska sen tarkoitus analysoida mätäjäänteet leikkauksesta ja yhtäkkiä löytö tuli. Tietenkin tämä merkittävä havainto mahdollistaisi merkittävän tulevaisuuden edistymisen genetiikassa.
Muutama vuosikymmen myöhemmin, vuonna 1953, amerikkalainen biologi James Dewey Watson ja hänen englantilainen kollegansa Francis Harry Compton Crick löysivät DNA röntgendiffraktiotekniikasta.
Nukleiinihappoja on kahta tyyppiä, DNA tai happo deoksiribonukleiini- ja RNA tai ribonukleiinihappo.
DNA on happo, jolla on geneettistä tietoa, joka mahdollistaa kehityksen ja toiminta elävien olentojen ja myös joidenkin virusten. Toisin sanoen DNA: n ansiosta olennon biologiset ominaisuudet kehittyvät ja solut voivat vastaanottaa ohjeita voidakseen suorittaa tehtävänsä tyydyttävästi. Se on myös vastuussa perintö genetiikka. Sen suuri merkitys on varastointi hallussaan olevista tiedoista pitkällä aikavälillä.
Ja RNA: ta esiintyy puolestaan sekä prokaryoottisissa että eukaryoottisoluissa ja joissakin viruksissa. Se näyttää useita toimintoja, mukaan lukien proteiinisynteesi. Koska DNA ei voi toimia, se tarvitsee vain RNA: ta välttämättömän tiedon välittämiseen proteiinia. Tästä syystä se on monipuolisempi kuin DNA.
Aiheet nukleiinihapoissa