Käsite määritelmässä ABC

Protesti on se näyte tyytymättömyydestä tai tyytymättömyydestä, jonka ihminen ilmaisee jostakin tai jostakin. Yleensä tämä tyytymättömyys liittyy johonkin päätökseen tai toimintaan, joka koskettaa häntä läheisesti, joko hänen taloudellisista, ammatillisista tai henkilökohtaisista eduistaan. “Kun johtaja ilmoitti palkkojen jäädyttämisestä yhden vuoden ajaksi, pyysin puheenvuoroja ilmaistakseni voimakkaan protestini tätä mielivaltaista toimenpidettä vastaan.”

Kun he kohtelevat meitä huonosti kaupassa tai kun saamme huonoa palvelua myös palkkaamaltamme yritykseltä, se on asenne toistuvasti, että tunnemme halu ilmaista tyytymättömyys tai erimielisyys protestiin, joka osoitetaan hoidosta vastaavalle henkilölle että asiakas.

Useimmilla palveluyrityksillä on puhelinpalvelu vastaanottamaan tämän tyyppisiä mielenosoituksia, enimmäkseen kautta puhelimitse, ja heillä on jopa kirja, johon asiakas, joka tunsi huonon palvelun, voi kirjoittaa pahansa kokea.

Tehtävä näiden toteuttamiseksi resursseja on tarjota laadukkaampaa palvelua.

Laki, sana tai asiakirja, jonka kautta vaatimus ilmaistaan

Myös, asiakirjaan, säädökseen tai sanaan, jolla kyseinen erimielisyys tai tyytymättömyys ilmaistaan se on nimetty protestin kestolla.

Tämä mielenosoitus julkisena näyttönä kaduilla kokoontuneen ryhmän mielipiteestä jonakin päivänä tai symbolinen paikka, se osoittautuu yhdeksi suosituimmista sanan protesti käyttämistä näinä päivinä, ja siitä tuli myös yleisimpiä tapoja, joita ihmiset käyttävät joutuessaan julistamaan itseään päätöksestä tai projektista tai myös vaatia jonkin verran oikein.

Ryhmät, jotka vastustavat oikeuksien tai tilanteiden vaatimista

Tämän tyyppisiä protesteja synnyttää jokin konkreettinen epämukavuus, kun taas joukkotiedotusvälineet heijastavat usein eri ryhmien mielenosoituksia, joiden mielestä jotkut ovat vahingoittaneet itseään syy.
Protestillä on aina todistusvoimainen luonne, ja se ilmaisee halun parantaa joidenkin sosiaalisten alojen, etenkin haavoittuvimpien, yhteyksiä tai tilanteita.

Protestin tehtävänä on aina osoittaa, että tärkeä osa maata vastustaa tiettyä politiikka, persoonallisuus tai laki äskettäin annettu.

Mitä enemmän ihmisiä kutsutaan protestiksi, sitä suurempi on mahdollisuus, että se pystyy vääristämään vakiintunutta järjestystä asioita, koska mitä enemmän ihmisiä kannattaa asiaa, sitä suuremmat mahdollisuudet siihen päästään.

Valitettavasti mielenosoitusten toistuva seuraus on usein väkivalta, koska monissa mobilisoinnissa sisäiset erimielisyydet vapautetaan yleensä samassa ryhmässä, tai jos tämä ei onnistu, Koska kyseessä on julkinen kokous, voi olla, että on olemassa soluttaja, joka motivoi tilannetta väkivalta.

Väkivaltaa voi tulla myös poliisiviranomaisilta, joiden tehtävänä on varmistaa turvallisuus kaduilta ja huolehdi siitä, että mielenosoitukset eivät mene käsistä järjestyksen ja harmonian suhteen.

Kun mobilisoidut harjoittavat väkivaltaa, tapahtuu yleensä, että poliisi etenee pidätyksessään ja siten syntyy molempien osapuolten välinen taistelu, joka yleensä kehittää vielä enemmän väkivaltaa, koska poliisi käyttää tiettyjä elementtejä pysäyttääkseen ne, kuten kumiloja, kyynelkaasua jotka toisella puolella reagoivat yleensä käsillä olevilla voimakkailla elementeillä, muun muassa kepeillä, kivillä ja tietysti tasapaino loukkaantuu vakavasti molemmin puolin.

Niissä tapauksissa, joissa poliisi toimii väkivaltaisesti purkamaan mielenosoituksen, josta ei ole tullut minkäänlaista väkivaltaa, siitä keskustellaan poliisin tukahduttamisen ehtojen ja tietysti tässä toiminnassa esiintyneiden poliisiviranomaisten on vastattava oikeuteen hyökkäys.

Argentiinan sanomalehti

Toisaalta, Protesti osasi olla tunnustettu sanomalehden lähetin ajattelin anarkisti Argentiinassa 1800-luvun lopulla, myös vakiinnuttamalla itsensä tärkeimmäksi journalistiseksi ääneksi, joka Latinalaisen Amerikan anarkismilla oli tuolloin.
Sen perusti ryhmä eri ammattiliittoihin kuuluvia työntekijöitä, ja sen ensimmäisen viiden elinvuoden aikana sitä johti Katalonialainen työntekijä ja huonekalujen valmistaja Gregorio Inglán Lafarga. Sen merkittävimpiä höyheniä ovat seuraavat: Mariano Cortés, Pietro Gori, Alberto Ghiraldo, Florencio Sanchez, José de Maturana, muiden joukossa.

Protestin aiheet