Työnjaon määritelmä

Hankittaessa mitä tahansa tuotetta meille kulutus siihen liittyy ajatus: väliintuloa monien työntekijöiden suoraan ja välillisesti. Joten jos ostamme jalkapallon, tiedämme, että sen takana on sarja siihen liittyviä tuottavia toimintoja. Prosesseja ja toimintoja muodostavat palaset voidaan ilmaista idealla: työnjaolla.

Primitiivisissä ihmisyhteisöissä oli jo alkeellinen käsitys työnjaosta

Miehet harrastivat metsästystä ja kalastusta sekä valmistus työkaluja ja puolustaa yhteisöäsi hyökkääjiä vastaan. Samaan aikaan naiset suorittivat muita tehtäviä: lasten kasvatusta, hedelmien poimimista ja sadonkorjuuta. tarkentaminen tarvikkeita jokapäiväiseen elämään.

Työnjako kapitalistisessa järjestelmässä

Kapitalistisen järjestelmän teoreetikot, esimerkiksi Adam Smith 1700-luvulla, väittivät, että avain varallisuuden kehitykseen kansakunta se on työnjaossa. Tämä jako edellyttää työntekijöiden erikoistumista hyvin erityisiin tehtäviin. Tällä tuotantomallilla tyypillinen kapitalismi artesaanitoiminta, jossa tuottajalla oli useita tehtäviä, luovutaan.

Marxilaisen filosofian työnjako

Karl Marx väitti, että minkä tahansa työtoiminnan jakaminen johtaa väistämättä varallisuuden epätasaiseen jakautumiseen. Näin ollen, vaikka joillakin on välineet tuotantoa (kapitalistit), toisista tulee alamaisia ​​ja tasa-arvoisia yksilöitä (työläisiä).

Toisaalta työnjaon seurauksena ne päätyvät luomaan eriytyneitä yhteiskuntaluokkia. Tämä seikka on perusta sille, mitä Marx kutsui luokkataisteluksi, toisin sanoen sortajien ja sorrettujen väliseksi historialliseksi vastakkainasettelulle.

Marxille tämä tilanne on epäreilu, ja se on voitettava kommunistisella järjestelmällä, jossa ei ole yksityistä omaisuutta ja tuotantovälineet kuuluvat yhteisölle.

Emile Durkheimin työnjako

Tämä 1800-luvun ranskalainen sosiologi ehdotti työnjakoa, joka perustuu yksilön ja yhteisön, jossa hän asuu, väliseen yhteistyösuhteeseen. Tässä suhteessa on kaksi piirustuksia:

1) solidaarisuutta primitiivisissä yhteiskunnissa, jotka perustuvat yhteisön muodostavien yksilöiden keskinäiseen tukeen ja

2) solidaarisuus monimutkaisissa yhteiskunnissa, joissa jokaisella yksilöllä on erityinen tehtävä laajan sosiaalisen verkoston yleisissä puitteissa.

Valokuvat: Fotolia. pavel_shishkin / vivali