Kuvatekstin ja tavanomaisen tekstityksen määritelmä

Indira Ahmed Fernandez | tammikuu 2022
Latinalaisten kirjainten kandidaatti

Historia

Valinnainen tekstitysjärjestelmä syntyi Yhdysvalloissa 1970-luvulla, ja sen tarkoituksena oli välittää lisätietoa television kautta. Kuurojen yhteisön reagointi ilmiöön oli erittäin innostunut ja sen käyttö levisi vähitellen kaikkiin visuaaliseen mediaan. Vaikka sen käyttö ei ole massiivista tai ehdotonta, sen merkitys on johtanut sen esiintymiseen lähes kaikissa medioissa, myös mobiilisovelluksissa. Useissa maissa on pakollista sisällyttää dekooderi, joka mahdollistaa sen lähettämisen design televisioista.

Toisin kuin perinteiset tekstitykset, Closed Caption pyrkii menemään kielellisyyttä pidemmälle, koska ne ilmaisevat äänielementtejä ja tapahtumia, jotka tapahtuvat tekstin ulkopuolella. dialogia. Nämä elementit voidaan usein jättää huomiotta käsitys ihmisten kanssa heikko kohta kuulo, koska ne ovat äänipäästöjä, joita joskus esiintyy visuaalisen kuvan ulkopuolella.

Esimerkki: Kamera keskittyy kahteen keskusteluun osallistuvaan ihmiseen, mutta taustamelu osoittaa, että joku rikkoi ikkunan lähitilassa. Tätä tapahtumaa ei tallenneta näytölle, ja se ilmaistaan ​​rikkoutuvan lasin äänellä tarinan päähenkilöiden kehon reaktioiden lisäksi. näkymä.

Toiminta

Kuuroille ja kuulovammaisille tarkoitettu valinnainen tekstitys lähetetään rivin 21 kautta kehyksiä NTSC-järjestelmissä analoginen televisio. Digitelevisiossa se on yleisempää Muoto yleisversio SMPTE-334-1:stä, joka pystyy ottamaan käyttöön DTVCC: n (Digital Television Closed Caption) sekä muita elektroniset tietojärjestelmät VANC: ssa (pystysuuntaisten apupakettien avulla) SDI-signaalien ja HD-SDI.

Yksi mielenkiintoisimmista puolista tämän järjestelmän välittämisessä on se, että kun vuoropuhelu tapahtuu, parlamentti sijaitsee näytön henkilön alapuolella, joka sanoo sen, näin on vähemmän hämmennystä siitä, kuka on mukana ja mihin hetki. Universaalista muodosta huolimatta jokaisella alueella on omat koodinsa, joilla yhteisö tunnistaa itsensä.

On kaksi tapaa tehdä se. Niitä voidaan käyttää sekä suorissa lähetyksissä että tallennetuissa lähetyksissä. Toisessa tapauksessa se on yksinkertaisempaa, koska kaikki tiedot kirjoitetaan, mikä on valmis ja tallennettu sillä hetkellä, jolloin haluat nähdä sisällön. Perinteiset tekstitykset toimivat myös tällä tavalla.

Suorassa lähetyksessä asia on hieman monimutkainen, koska käytössä on jokin äänentunnistusjärjestelmä, jossa teksti tuotettu ja lähetetty. Näiden ohjelmien heikko kohta on koneoppiminen, koska jokaiselle on välttämätöntä luoda äänimalleja tulkki, jonka täytyy toistaa tekstejä ääneen saadakseen paremman käsityksen koneen intonaatiosta tai puheen ominaisuuksia. Tämä tarkoittaa, että live-lähetyksen samanaikaisessa sanelussa syntyy vähemmän virheitä ja tiedot voidaan vastaanottaa optimaalisella tavalla.

muita toimintoja

Vaikka Closed Captionin päätehtävänä on tuoda suurin osa audiovisuaalisesta tiedosta kuuroille tai huonokuuloisille ihmisille, muita etuja on korostettu sovellus tästä järjestelmästä.

Tätä menetelmää käytetään myös erittäin meluisissa ympäristöissä (kuten lentokentillä) tai paikoissa, joissa on pidettävä hiljaisuutta (kuten tietyt sairaalasiivet). Tämä varmistaa lähetettäväksi tarkoitetun tiedon täydellisen vastaanoton.

Samoin sitä käytetään menestyksekkäästi oppimista vieraiden kielten (tai tässä tapauksessa videon kielen), koska sinulla on teksti ja ääntäminen samassa paketissa. Tässä mielessä on myös tärkeää pitää mielessä, että se auttaa ymmärtämään tiettyjä idioomeja tai joista puhut tiettyihin paikkoihin, koska se on yleensä leksikografisesti mukautettu sen maan tai alueen tilaan, jossa se on käyttää.

Bibliografia

Audiovisuaalisen taiteen toimeksianto: Tekstitys ja äänikuvaus.

Joulupukki, R.: Mitä sinun tulee tietää tekstityksestä.