Käsite määritelmässä ABC

Yksi tärkeimmistä toimista EU: n pyynnöstä kielioppion verbien taivutus. Siksi useimmilla kielillä on sääntöjä, jotka kertovat meille tarkalleen kuinka tämä ja tärkeä toiminta, joka kertoo ja osoittaa suuren osan korjauksesta, joka meillä on puhuessamme tai kirjoittaa.

Verbit ilmaisevat aina asian tai henkilön kehittämän toiminnan, joka sillä välin tapahtuu eri muodoissa henkilö, tila, aika, ulkonäkö ja numero. Konjugaatio tarkoittaa siis eri muotojen järjestettyä joukkoa, jotka a verbi.

Tällöin konjugaatio on merkityksellinen, koska sen avulla voimme osoittaa tyydyttävästi verbin esittämän ajan, muodon ja aspektin suhteessa henkilöön, johon se vaikuttaa.
Meidän erityistapauksessamme Kieli verbit yhtyvät lukujen ja henkilöiden suhteen aihe lauseen tai lauseen.

Kun puhumme henkilöstä, erotetaan: henkilö (I), toinen henkilö (sinä) ja kolmas henkilö () yksikkötai jos monikko puuttuu: ensimmäinen henkilö (me / as), toinen henkilö (sinä / as) ja kolmas henkilö (he / kuten).

Ajan ja muodon kannalta perusjaot ovat: nykyisyys, menneisyys ja tulevaisuus; ohjeellinen, subjunktiivinen ja imperatiivinen. Vaikka verbin osa voi olla: aktiivinen tai päinvastoin passiivinen.

Tästä seuraa, että konjugaatiossa ne ovat välttämättömiä, jotta ne voidaan suorittaa tehokkaasti ja tyydyttävästi tekijät kuten aika, jolloin kyseinen toiminta tapahtuu, tietäen, onko toiminto jo suoritettu vai onko se vielä kehittymässä, ja siihen osallistuvat ihmiset, jos niitä on enemmän kuin yksi.

Esitämme esimerkin verbin taivutusmuodosta sen eri muodoissa, jotta se olisi selkeämpi... verbi menemään ulos. Menen ulos, sinä menet ulos, hän lähtee / me lähdemme, sinä lähdet, he lähtevät (läsnä); Minä lähdin, sinä jätit, hän lähti / me lähdimme, sinä lähdit, he lähtivät (yksinkertainen menneisyys); Minä menen ulos, sinä menet ulos, hän menee ulos / me menemme ulos, sinä menet ulos, he lähtevät (tulevaisuudessa).